Kuka minä olen? / Who am I?

Blogeissa on kiertänyt haasteita, jossa vastataan annettuihin kysymyksiin ja kerrotaan kuka blogin takana kirjoittelee. Olen haasteen saanut kahdestakin blogista, hiukan eri muodoissa. Sonjan haasteessa piti kertoa 11 asiaa itsestään ja Sonjan kysymyksistä tämä kirjoitukseni vastaa ehkä eniten kysymykseen 1. Millainen on normaali arkipäiväsi aamusta iltaan?. Kaimani Millan blogissa taas piti kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään. Nyt kerron teille siis elämästäni sen kaiken merkittävimmän, jota täällä blogissa vähemmän olen tuonut esille.

Tiistaina kun tätä tekstiä aloin hahmottelemaan ja kokoamaan kuvia, katsoin Suomen Urheilugaalaa ja taistelin ajoittain kyyneleitä vastaan. Urheilun aiheuttamista tunteenpurkauksista ja Virpi Kuitusen osuvasta kirjoituksesta oli helppo lähteä liikkeelle.

Olin kolme, kun aloitin luistelun. Vanhemmat tuskin silloin arvasivat kuinka paljon verta, hikeä, kyyneliä (ja rahaa) luistelu-urani tulisi perheessämme vaatimaan.

Kun olin 22-vuotias, lopetin urani muodostelmaluistelun maajoukkueessa. Juniorivuosien aikana ehdin saavuttaa kolme Suomenmestaruutta ja kolme epävirallista junioreiden maailmanmestaruutta.

Juniorivuosien jälkeen, vuonna 2006, voitin ensimmäisen aikuisten Suomenmestaruuden ja muutamia viikkoja myöhemmin aikuisten maailmanmestaruuden. Samana keväänä kirjoitin myös ylioppilaaksi.

Vuonna 2007 osallistuin puolestaan Torinossa Universiadeihin, opiskelijoiden Olympialaisiin, saavuttaen universiadijoukkueeni kanssa hopeaa.

Samana vuonna voitimme oman joukkueeni kanssa jälleen myös Suomenmestaruuden ja osallistuimme MM-kisoihin saavuttaen vapaaohjelman pronssimitalin.

2008 olimme hopealla Suomenmestaruuskilpailuissa ja edustimme jälleen Suomea MM-kilpailuissa saavuttaen tällä kertaa lyhytohjelman pronssimitalin.

Kuudennen ja samalla urani viimeisen Suomenmestaruuden voitimme vuonna 2009, jolloin sain kunnian joukkueen kapteenina nousta korkeimmalle palkintopallille edustamaan joukkuettani.

Urani päättyi MM-kilpailuun, jossa lähdimme vapaaohjelmaan lyhytohjelman kolmostilalta. Minun ja kahden muun luistelijan kaatumiseen kaatuivat haaveemme mitalivärin kirkastamisesta ja kokonaiskilpailun voitosta tai edes mitalista.

Nyt elän neljättä kauttani entisenä huippu-urheilijana. Vaikka urani on vaatinut paljon uhrauksia, en vaihtaisi pois päivääkään. Jokainen päivä on kasvattanut minua. Ennen kaikkea tuossa Virpi Kuitusen tekstissä alleviivaan hyvin vahvasti seuraavan:

"Tuloksenteon kannalta itsekeskeisyys on ehto. Menestys edellyttää omistautumista. Kauppa- ja kyläreissut, juhlapyhät, kaikki supistetaan tai lavennetaan niin, että nimittäjäksi tulee urheilu. Ympärillä olevat ihmiset puhaltavat hiileen tulta samassa tahdissa. Jokaisella on urheilijan tuloksenteon kannalta oma tärkeä tehtävänsä, ja sen hän samalla intohimolla tehköön.

Siinä karisevat matkasta ystävät ja puolisot, jotka eivät ole halukkaita ymmärtämään urheilijan aikatauluja ja ehdottomuutta. Urheilija ei valintoja tehdessään miellä olevansa itsekäs, vaan johdonmukainen ja määrätietoinen."

Varsinkin juniorivuosina, kaverini vaihtuivat täysin. En yläasteelle siirtyessä ollutkaan enää tyytyväinen kaveriporukkaani jossa osa alkoi polttamaan tupakkaa, kokeili alkoholia ja roikkui yömyöhään kylillä. Joukkuekavereistani tuli parhaimpia ystäviäni. He ymmärsivät, mitä vaaditaan jos haluaa huipulle. Onneksi myös perheeni asian ymmärsi ja nimenomaan tuo ensimmäinen siteeraamani kappale sen kaiken tarvittavan kiteytti.

Urani aikana olen saanut tutustua upeisiin ihmisiin, kehittänyt sosiaalisia taitojani ja oppinut työskentelemään ryhmässä. Olen kokenut upeita voittoja, mutta myös karvaita tappioita lajini korkeimmalla huipulla. Olen oppinut kantapään kautta miten käyttäytyä erilaisissa tilanteissa ja olen tietysti myös samalla oppinut miten itse ylipäätään reagoin erilaisissa tilanteissa. Paineita olen oppinut hallitsemaan erittäin hyvin tuhatpäisten yleisöjen edessä. Se on myös helpottanut minua työelämässä ja eri tilanteissa jossa olen joutunut (=päässyt) esiintymään. Listaa urani antamista kokemuksista ja kehittyneistä taidoista voisi jatkaa loputtomiin. Niin paljon luistelu-urani on minulle antanut.

Vaikka luisteluvuosistani on jo hetki aikaa, luistelu on kuitenkin kuulunut täyspäiväisesti arkeeni jälleen vuodesta 2010 eteenpäin, jolloin aloitin työt Nuoren Suomen Your Move -projektin ja taitoluistelun markkinoinnin parissa. Keväällä 2011 aloitin lisäksi maailman huipulle tähtäävien nuorten luistelijoiden valmentamisen seurassa jossa itsekin maailmanmestaruuden aikoinaan voitin.

Elämäni on siis paljon muutakin kuin vain astioita ja Muumeja, vaikka sellaisen materialistisen kuvan tämän blogin kautta ehkä olette minusta saaneetkin. Urheilu, luistelu ja urani maailman huipulla on ja tulee aina olemaan minulle tärkeämpää ja ennen kaikkea tunteita herättävämpää kuin yksikään omistamani astia. Välillä on vain hyvä ajatella ja harrastaa muutakin kuin luistelua.


--

I got blog challenges from Sonja and Milla to tell you something about myself. I didn´t follow the rules and answer the questions asked. I decided to tell you about my life and my hobby Figure Skating.

When I was 3 years old I started skating. I quit my career in Finnish Synchronized Skating National Team when I was 22 years old.

At junior level I won three Finnish National Championships and three unofficial World Championships. After junior years I won three Finnish National Championships in adults as well. At my first year as a senior (=adult serie), in year 2006, my team won World Championships. Couple of months later I finished my matriculation examination (in finland a national examination taken after high school).

2007 we won silver in Winter Universiades (students Olympics) in Torino, Italy. 2008-2009 our team participated in World Championships and gained total of three "small medals" awarded from individual programs (short of free).

These years as a top athlete has given me a lot. So much that I can´t even compare it to the amount of money or time it has taken. Being as a member of a team, couple of years even as a team captain, winning and losing etc. has teached me a lot.

Now it is my fourth year as a former top athlete. Still skating is a big part of my life right now. 2010 I started working as a leader and planner of a figure skating program in Young Finland Association´s Your Move project. After that I have been working with the marketing of Finnish Figure Skating. Now I also work as a assistant coach for the young skaters heading to the top of the world.

As you can see, my life is also something else than only Moomins and other tableware. Maybe this materialistic image of me is that you had through this blog. I think it is just important to have something else than just skating in my life.