45m2

Elämäni yksi isoimmista uusista aluista tapahtui juhannuksen jälkeen kun sain avaimet omaan kotiin. 45 ihka omaa neliötä vuonna 1956 rakennetussa pienkerrostalossa!

 
Uudehkossa kerrostalossa yksin vuokralla asuminen alkoi käydä kukkaron päälle joten oli aika napata kiinni yhdestä unelmasta - omasta kerrostaloasunnosta vanhassa talossa. En ehtinyt varmasti edes kymmentä asuntoa käydä katsomassa kelpuuttamallani (hyvinkin rajatulla) alueella kunnes astuin sisään nykyiseen asuntooni.

♥

Kattopalkit. Iso olohuone josta kuvassa näkyy vain puolet. Sopiva makuuhuone. Vaatehuone. Leveät ikkunalaudat. Minun käyttööni vallan riittävä pieni keittiö astianpesukoneella. Tehokkaat neliöt omaava vessa johon mahtuu pyykkikone. Eteisen peili ja pienen pienet hyllyt jotka neuvottelin asuntokauppaan mukaan välittäjän neuvojen mukaisesti. Parveke. Näkymät luontoon vaihtuvine vuodenaikoineen.

Kaikki nämä edellämainitut ovat osa kokonaisuutta - pientä mutta suurta.

Tarjous - vastatarjous - tarjous. Puhelu joka nosti onnenkyyneleet silmiin kesken työpäivän. Hyväksytty tarjous. Ostin asunnon! Skål Muumi-skumpalla!

Omilla mittareillani jollain tapaa ehkä aikuistuin oman asunnon myötä. Kohta viisi kuukautta asuntovelallisena elellessäni olen ainakin oppinut uusia asioita. Niistä lisää sitten myöhemmin.

Hauskaa viikkoa ihanat lukijani jotka putkahditte takaisin elämääni blogini uuden alun myötä! Kiitos!

ps. Ensiasunnon ostajan näkökulmasta voin muuten lämpimästi suositella asunnon minulle myynyttä välittäjää. Hän on saanut jo useamman toimeksiannon meidän sukupolvenvaihdosta läpikäyvän kerrostalon asunnoista ja minä olen yksi meistä onnellisista ostajista. Yhteystiedot annan eteenpäin mielelläni!